maanantai 22. lokakuuta 2012

Vihdoin!!!!!




Tätä mä oon odottanut. Kunnon motivaatiopommia. Mulla on sellanen olo että pystyn mihin vaan. Ihan mieletön energiamäärä, jonka haluan kuluttaa ulkona lenkkeilemällä tai sit salilla.
Oon selaillut koko päivän uskomattomia kuvia kaikista muodonmuutoksista ja lukenut treeniblogeja.
Yhtä asiaa en aio kuitenkaan tehdä. Innostua liikaa. Se on yks ehkä sellanen puoli mussa, että kun keksin jotain mitä haluan tehdä tai ostaa, niin se on saatava heti. Eihän se niin mee. Kaiken eteen täytyy tehdä tietty määrä töitä.

Aattelin nyt suht lyhyesti mainita mitä tässä on viimesen puolen vuoden sisällä tapahtunut, näin niinku treenin osalta. Eli, kuten oon ihan ekoissa kirjotuksissani täällä kertonut, niin alotin diettailemaan tossa keväällä. Sain ohjeita eräältä tytöltä, joka itsekin treenaili ja oli aika hyvässä kunnossa. Ammattilainen hän ei ollut, vaan ihan ns. harrastusmielessä mua jeesas. Tää tyttö teki mulle ruokavalio ja treeniohjelman ja seuraili mun kuntoa mm. kuvien välityksellä, ja sit tietty kirjoteltiin aika paljon netin kautta.
Tosi mukava ja motivoiva tyyppi oli, ei siinä mitään. Mut mitä nyt jälkeenpäin oon kuullut, kun oon esim. silloista ruokavaliotani näyttänyt muille diettiläisille, on ne ihmetelleet suuresti sen sisältöä.
Ihan alusta saakka järjettömän pienillä määrillä hiilaria,protskuja ym mentiin ja saattoi jopa pienentää määriä, jos siltä tuntui. Kyselin ja ihmettelin, et onko tosiaan noin että niillä määrillä täytyy jaksaa treenata mahdollisimman kovaa ja tiukka KYLLÄ oli vastaus. :D
Noh, kaikki meni suht hyvin parin kk ajan ja sit alko tökkii pahasti.. tuntu et olin ottanu liian suuren askeleen kerralla ja asettanu tavotteet todella korkealle. MALTTIA(!!!) sitä ei meinannu olla, ei sitte yhtään.
Se oli siis ihan täysin jonku kisadietin olonen, ei siis minkäänlaisia lipsumisia, koskaan. Ei yhdenyhtä poikkeusta, vaikka olis ollut mikä.
Mietin sillon, et ei mulla oo mitään tiettyä päivänmäärää ku pitäs lavalla seistä arvosteltavana, vaan mä haluan tehdä tän rauhassa ja niin, että motivaatio säilyy ja pää pysyis edes jotenki kasassa. :D

No, ei menny ihan ku elokuvissa sittenkää. Tuo reilu parin kk rääkki alko ottaa itteensä jotenki takasi. Huvitti mennä ystävien kanssa ravintolaan, juhlimaan ja hakea leffa+kilo karkkia. Taisinpa niin tehdäkin.
Sitte tuliki kesä. Aurinko paistoi, ihmiset ajeli keskustassa kattoikkunat auki meidän kämpän vierestä ja kaverit soitteli terassille. Festarit ja kaikenmaailman tapahtumat... + tilanteet joista sai tekemälläki tapahtuman, jos vaan halus. :D Mulla oli menny maku ihan täysin kaikkeen treenaamiseen ja siihen liittyvään. Ruokavaaka teki mieli heittää seinään. Onneks ens sitä tehny, vaan voin taas kaivaa sen kaapista ja vähän seurailla noita annoskokoja. :)

Mä haluan nää nestepöhöt ja läskit pois musta! Dietti olis siihen varmasti ainut keino. ABS ARE MADE IN THE KITCHEN.
Mietiskelin tossa kaikennäköstä ja suunnittelin.. ei mulla tässä mitään ole, kesäänkin on niiiin pitkä aika.. mites pikkujoulut ja kaikki??? Kai se olis helpompaa jos olis ammattilaisia ympärillä ja vaikka seurustelis sellasen ihmisen kanssa, joka treenaa kovaa. Se olis niinku molempien elämäntapa. Jos ei olis, niin siitä tehtäis.
Mulla on täällä sellanen tilanne, että perämettässä ( no melkeen;D) asustelen ja ei täällä tapahdu niinku mitään. Oikeasti. Ainut tapa nähdä ihmisiä ja tuttavia, on baarit. Ei täällä tyypit hengaa missään suuressa kahvilassa iltasin, ku ei täällä oo sellasta. Kaikki odottaa ku kuuta nousevaa sitä, et olis perjantai ja viikonloppu ja täällä vihdoin ehkä tapahtuiski jotain sosiaalista! haha. Niin, on se vaan aika raastavaa ensi viikot lenkkeillä ja treenailla salilla (vaikkakin niistä nautin!!) ja elää täysin sen tiukan ruokavalion ehdoilla ja kun viikonloppu koittaa (perjantaina hölläillään?), niin sama kaava jatkuu.
Tiedän, ne on niitä valintoja.

Onko siellä joku, joka haluaa heittää tänne hiukan vinkkejä tai ideoita miten mä tästä selviän?? Onko se tosiaan niin, että jos diettailen niin kaikki menee mönkään jos kerran viikossa ottaa rennommin?
Mä haluan alkaa tavotella sitä mitä viimeksikin. Kiinteää, hiukan lihaksikkaampaa vartaloa. Ja haluan tehdä sen maltillisesti ja"oikein". :)

Huh, tulipa tekstiä. Ei tossa nyt varmaankaan kaikki tullut esille, mutta edes murto-osa. :D

Leffaa ja iltajumppaa:)


Loppuun muutama motivaatiokuva, jotka nappasin weheartit.comista.











bye <3

7 kommenttia:

  1. Voih, tiedän tuon tunteen ja minusta on kovin ikävä että se yleensä kellekän koskaan iskee :( Mutta ehkä asiaa voi lähestyä siltä kantilta että nauttii tällä hetkellä jo saavutetuista tuloksista. Sinähän (kaikesta huolimatta) olet hyvässä kunnossa mutta mieli halajaa lisää ja enemmän.

    Ehkä asiaa voisi tällä hetkellä lähestyä levon kannalta. Pysähtyä nauttimaan jo saavutetuista tuloksista. Ylläpitää nykyistä tasoa ennen uuden pyrkyspurtin aloittamista. Kyllä se motivaatio sieltä palaa kunhan hetki on oikea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. :)

      Ajatuksena hyvä, mutta eipä oo tällä hetkellä oikeen mitään mistä nauttia (tuloksia siis). Kuten tossa kerroin, niin dietin aikana saavutetut tulokset saatiin aika hyvin piiloon kun kesä koitti. Harmittaa todella paljon, sillä oli aika raskaat pari kk kun niitä läskejä pudoteltiin. :D
      Musta tuntuu, että oon lähes samassa pisteessä kun dietin alussa. Tosin suurin osa on varmasti nesteitä, jotka lähtee suht nopeesti pois..

      Täytyy koittaa nyt skarpata kun on koko syksy ja talvi aikaa päästä kunnolla vauhtiin!!!

      Poista
  2. Tooosi tuttu tunne!! Oon nyt pari viikkoa tässä laiskotellu kun ei oo ollu sitä motivaatiota mennä salille tai edes lenkille. Tosi turhauttava tunne kun tietää että kaikki on vaan kiinni omasta laiskuudesta.. Nyt tällä viikolla oli tarkotuksena taas ottaa itseäni niskasta kiinni, mutta nyt tulin sitten kipeäksi :DD
    Mutta tsemppiä sulle ja muista että iha rauhassa alotat! Itellä meinaa kans olla se vika että innostuu liikaa ja parissa viikossa se motivaatio taas lopahtaa kun tuloksia ei heti näykkään.. Sori nyt ku tänne näin avaudun, mutta lohduttaa tietää ettei oo iha yksin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi turhautumisen tunne on tullut täälläkin tutuksi.. monet treenaajat saa sen kuulostaan niin helpolta "if i can do it, u can do it"- tyyliin. Mut mikse itestä tuntuu niin mahdottomalta?? :D Kai pitäs vaan luottaa itteensä ja jaksaa olla kärsivällinen.. siinä onki tekemistä. :) heh..
      Hyvä vaan ku "avauduit", on myös kiva tietää etten oo ainut jolla on tällänen fiilis! :)
      Voi kiitos, kovasti tsemppiä sullekin sinne!! :)

      Poista
  3. Kiva kirjoitus ja ihanan rehellinen. Välillä tosiaan on kausia, että on mennyt huonompaan suuntaan ja jotenkin vaan pitäis päästä ylös.. Onko löytynyt hyviä motivatiokeinoja jo? Muuta kun kuvia, jotka itseasiassa antaa aika paljon :)

    Mun vinkkin olis, että otat tavoitteeks tehdä vaikka kaks viikkoa tiukasta ja lupaat itselles sen jälkeen palkinnon, eli vaikka sen perjantain ulkona ja herkuttellen ym. Voi kuules käydäkin niin, että kahen viikon päästä näät niin hyviä tuloksia ja olo on parempi, että jää turhat juhlinnat ja herkut kokonaan pois ;) Lyhyet tavotteet on mun mielestä hyviä, koska sillon ei tuu liian kova paine repsahduksesta. Ei heti tarvii pysyy kurin alla vuotta, vaan lyhytkin aika riittää :)

    Kauhiasti tsemppiä talvelle, kyllä se siitä.. =) lähteminen on varmasti talvella vaikeinta, mutta kun vaan menee niin sit onkin suuuuper hyvä fiilis. Mie mietin jo tätä iltaa, kun teen ensin työpäivän ja kunnon salin, niin on ihana makoilla väsyneenä sohvalla niin että joka paikkaa väsyttää :) Olisko sullakin sellanen perjantai? ;)

    Tseeeemppiä!!

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Kiitos ihanasta ja tsemppaavasta viestistä!! :) Kuulostaa hyvältä tuo idea. :) Aattelinkin nyt koittaa olla seuraavat 4 viikkoa, eli marraskuun ajan niin, etten syö tai juo mitään ylimäärästä ollenkaan.. ehkä siitä on sitten helppo jatkaa kun on päässyt vauhtiin, mutta en päätä sitä nyt etukäteen, niin se ei tunnu niin haastavalta ;)

    Tsemppiä sullekin ja mukavaa talvea!! :)

    VastaaPoista